Kesä on vienyt mennessään minut ulkoilmaan ja uusiin maailmoihin. Nyt alkaa tuntua kuitenkin että kivaa on ollut mutta kaipaan jo jotain muuta. Työtä, haasteita, rutiineja ja turvasatamaa. Tapasin taas riennoissa miehen, ihanan ja mukavan rentun. Oli mahtavaa mutta vaistosin että siihen tämä jää, yhteistä kieltä ei löytynyt pidempään suhteeseen. Hassua että silti olisin toivonut niin. Hetken menee taas ikävöiden mutta tiedän jo että se menee parissa päivässä ohi. Kunnollinen mies pitää yhä yhteyksiä mutta olen jo huomannut että ne vähäisetkin tunteeni ovat kaikonneet ja muut miehet kiinnostavat. Olenpa typerä mutta minkäs teet kun ei vaan tunnu missään? En kauheasti jaksa päätäni moisella enää vaivata, huomaan jo suuntautuneeni muualle, uusiin miehiin, uusiin kujeisiin, tulevaisuuteen, syksyyn. Sitä ennen aion ottaa ilon irti kesän viime hetkistä, rennosti takanojassa.