Joudun ottamaan sanani takaisin. En päässyt tunteistani millään yli ja ympäri vaikka kuinka yritin kiertää, kaartaa ja kieltää ja muuttaa hänet mustaakin mustemmaksi. En nukkunut, enkä saanut mitään järkevää aikaan. Iltapäivän tunteina tajusin että minun on purettava sydämeni miehelle joka oli tunteideni kohteena. Lähetin pitkän mutta rakentavan viestin jossa kysyin suoraan sitä mitä eilen yritin rivien välistä lukea. Kun viesti lähti, kivi vierähti sydämeltäni sillä tiesin että vastauksesta riippumatta minulla ei olisi enää mitään hampaankolossa. Jouduin jonkun aikaa odottamaan mutta olin jo täysin tyyni kun hän otti yhteyttä. Kävi ilmi että meitä molempia vaivaa kehno itsetunto, joka aiheuttaa ongelmia toisen kohtaamisessa. Imartelevaa on se että hän kokee minut paremmaksi kuin ansaitsee. Tämä saattaa osoittautua todeksikin ja ymmärrän että hän pelkää satuttavansa itsensä jos en vastaakaan tunteisiinsa. Mutta riskejä on pakko ottaa puolin ja toisin, muutoin ei ainakaan mitään yhteyttä synny. Pelkään itsekin, mutta samaan aikaan tunnen että tässä miehessä on jotain erityistä. Vaistoan myös että hän salailee jotain. Toivon että se ei ole mitään liian vakavaa. Valitettavan usein kiinnostukseni kohteet ovat viime aikoina (ja itse asiassa myös nuorena) olleet enemmän tai vähemmän päihdeongelmaisia, toivon että nyt ei taas ole kyse siitä. Mutta jos hän päättää ottaa riskin, olen minäkin siihen valmis. Ja vaikka hänellä olisi ongelmia, pahojakin, toivoisin voivani olla hänelle edes ystävä. Pidän hänestä.