Elossani on taas menossa sellainen pääosin alakuloinen vaihe jossa tunnen itseni täysin arvottomaksi, mutta samaan aikaan ihan pienenpienet asiat saavat minut hetkessä hyvälle mielelle. Mutta vain hetkeksi jonka jälkeen vaivun taas alakuloon ja turtumukseen. Olen kummasti onnistunut haalimaan itselleni erilaisia miespuolisia tuttavuuksia, ja tarkoitan tällä erää kaveripohjaisia tuttavuuksia. Mikä on todella nastaa sillä miespuoleisia kavereita olen kaivannutkin. Toivottavasti osaan näitä tuttavuuksia pitää yllä ja viedä eteenpäin. Se kun ei yleensä ole onnistunut minulta. Joko tunteet tai seksi tulee mukaan ja ystävyys menee sen siliän tien, tai sitten vaan en osaa pitää ystävyyksiä yllä. Olen naistenkin kanssa huono siinä, ja huomaan nyt kun olen pahassa masennuksessa ollut jo oikeastaan keväästä asti, niin olen menettämässä ainakin työpaikan ystävät kun en enää kykene heidän kanssaan mitenkään luontevasti keskustelemaan ja vetäydyn kaikista sosiaalisista tilanteista. Mutta saapi nähdä. Nyt olen näköjään joutumassa taas yhden suhteen riitakapulaksi, ja sitä en voi sietää, en siis vastaa enää kummallekaan mitään, hoitakoon omat sotkunsa. Ihana varattu nuori mies olisi ottanut minut mukaan pienelle matkallekin mutta valitettavasti en päässyt. Ihan kaveripohjalla siis, emme edes tunne kunnolla, ja kunnioitan häntä ja hänen parisuhdettaan niin etten mitään yrittäisikään. Harmi kun en monestakaan syystä matkaan pääse, voisi olla aika mieltäavartava tuo kokemus. Monessakin mielessä. Kaikenlaista pyörinyt tässä päivien aikana mutta nyt taas unimatti kutsuu joten täytynee totella sen kutsua että huomenna töissä kestää olla.